Vanajaveden Vesikot tekivät viikko sitten leppoisan melontaretken Melkuttimelle. Kajakit pakattiin traileriin porukalla matkanjohtaja Satu Nurmen ja Matti Adlerin johdolla ja auton nokka suunnattiin kohti Lopen Räyskälää.
Perillä odotti kirkasvetinen Iso-Melkutin ja pieni kilometrin pituinen ja 300 metriä leveä Vähä-Melkutin. Melkutin on jääkauden sulamisvaiheen aikana syntynyt suppajärvi. Alue on kaunista, helppokulkuista kangasmaastoa ja erämaajärven vesi vetää kirkkaudessaan vertoja pohjoisen lähdeperäisille järville. Vedessä näkyy pohjalle kelottuneita puita ja pieniä kalaparvia. Nähtävyytenä on myös vedenalainen harju. Iso-Melkuttimen syvin kohta on 27 metriä.
Iso-Melkuttimelta pääsee Vähä-Melkuttimelle kapeaa uomaa pitkin. Patikoijien ylityspaikkana toimii Samoojien silta.

Järvien kierto rantaviivaa myötäillen teki noin 9,5 km. Kyseessä oli helppo ja leppoisa melontaretki, jonka parasta antia oli kaunis luonto ja mukava seura. Melontaretken päätteeksi paistoimme makkaraa ja nautimme eväät laavulla.
Melonta tarjoaa mahdollisuuden vesistöistä nauttimiseen, luonnon rauhalle ja liikunnalle. Stressi jää rannalle ja akut latautuvat. Suosittelen melontaa lämpimästi kaikille päätteen ääressä istuville. Melonta vahvistaa paitsi hartioita sekä käsi- ja selkälihaksia, se kehittää myös koko ruumiin kuntoa ja kestävyyttä. Melontaliike lähtee keskivartalosta ja jaloista asti.
Vesikkojen retket ovat helppo ja turvallinen tapa tutustua vieraisiin vesistöihin. Mieleeni on jäänyt muun muassa Pellingin meriretki; avomerimelonta ja käynti Klovaharun luodolla sekä Puulan retki ja Uitonniemen kalliomaalauksiin tutustuminen muutaman vuoden takaa.

Kuva on muutaman vuoden takaa Vesikkojen Puulan retkeltä.
Tekstin takana: Riikka Helenius
Kuntomeloja ja tonnari,
joka harrastaa ja opettaa myös mm. viikinkimiekkailua.