BLOGI: Gullö Runt 2020

Kesän ensimmäisessä kilpailussa Tammisaaressa Henrik Virolainen meloi hienosti 10-vuotiaiden poikien sarjassa toiseksi 2,5 kilometrin matkalla ja Tuomas Virolainen ensimmäiseksi 14-vuotiaiden poikien sarjan 5 kilometrin matkalla. Alla Johanna Soukkio kirjoittaa kokemuksestaan 40-vuotiaiden naisten sarjassa kilpailemisesta ja ensimmäisestä Gullö Runtistaan.

Viime sunnuntaina melottiin 43. Gullö Runt. Gullön saaren kierto kerryttää matkaa 20 kilometriä. Lähtö ja maali on Raaseporissa. Kanto-osuuksia tällä maratonilla ei ole. Eli matka melotaan tauotta, suurimmaksi osaksi onneksi saariston suojassa. Eli vallan mainio matka ensimmäiseksi maratoniksi!

Keli oli mitä suurimmassa määrin kesäinen. Lämmintä oli liki 30 astetta ja tuulta seitsemisen metriä. Lisäksi laivareiteillä oli kesäisen vilkasta veneliikennettä. Asetin itselleni aikatavoitteeksi 2 tuntia ja 15 minuuttia, koska en uskaltanut sivuaallokkoon ja veneiden sekaan (vielä tänä kesänä) kuntsarilla lähteä. Kisasin siis iloisesti kilpasarjassa retkikajakilla. Täytyyhän sitä nyt raavaille miehille vähän tasoitusta antaa. Keli oli hieman
kovempikin, kuin olin säätietojen perusteella laskeskellut. Eli olin enemmän kuin tyytyväinen välinevalintaani.

Kisassa oli mukana suomalaisen parhaimmiston lisäksi muutama osallistuja Euroopan huipulta, joten oli aika huikeaa seuraa lähtöviivalla. Jo lähdössä vesi kuohui neljänkymmenen starttaajan peräaalloissa kuin perunakattila. Joku siellä kaatuikin, mutta pääsi onneksi jatkamaan matkaa kajakin tyhjennettyään. Minä pysyin Kakesingerillä (Erään seuran jäsenen vanhalle kajakille antamani lempinimi, numero on seiska, suosittelen
lämpimästi vikkelämmälle lenkille) hyvin pystyssä ja kykenin kuohunnasta huolimatta melomaan kunnolla. Mutta kärkihän ampaisi karkuun heti ensikuopaisulla. Minä tulin herrasmiesmelojien (eli muiden masters-sarjalaisten) seurassa omaa tahtiani.

Gullön takana oli rankka 7-kilometrinen vastatuulitaival. Jos se tuntui minusta pitkältä, niin tuntui se kaikista muistakin. Hiki tuli ja juoda piti. Minä onneton en vain ollut tutustunut vielä maratonjuomapulloihin, vaan lopetin aina melonnan ottaakseni hörpyn juomapullostani. Harmitti. Joka höppäyksellä muut saivat 50 metriä etua. Kiinni melominen on kovaa hommaa! Letkupullo onkin jo harmituksen siivittämänä hankittu.

Viimeisellä selällä oli melkoinen sivuaallokko ja veneet tekivät siitä keskittymistä vaativan ristiaallokon. Tässä vaiheessa olin todella onnellinen välinevalinnastani. Kuuna kullan valkeana en siitä olisi kuntsarilla (vielä tänä kesänä) kunnialla selvinnyt. Maaliin tulo viimeistään teki selväksi, että ollaan Wågenin kotikisoissa. Vanhaa rouvaa kannustettiin kahdella kielellä, äänekkäästi siinä missä oikeitakin maratoonareita. Ehkäpä vähän äänekkäämminkin.

Viimeinen olin, mutta vain kahdella minuutilla. Ja reilusti alle tavoiteaikani. Oma kelloni sanoi ajaksi 2 tuntia ja 5 minuuttia. Virallinen aika oli 2:09:33. Mutta. Tulosluettelossa pääsin Netta Malisen edelle! Vau! Tosin vain siksi, että mastersit kirjataan ennen yleistä sarjaa. Mutta silti! Ei huono ensimmäinen maratoni.

Tampere, täältä tullaan!