BLOGI: Tuomaksen tuumailua melonnasta

Edessä kirjoittaja Tuomas Virolainen, takana kaksikossa istuu Veikka Niemi.

Olen harrastanut melontaa 5 vuotta, 4 niistä kilparyhmässä. Olen pitänyt erittäin paljon treenien laadusta ja kaveriporukasta. Melonnassa kivointa on kaverit, joita olen saanut matkan varrella ja leirit.

Reeneissä pidän erityisesti siitä, että ne ei ole ikinä liian pitkiä tai liian raskaita. Melonta leireillä on yleensä kaikkein hauskinta vapaa-ajalla koska teemme aina huoneissamme kaikkea tyhmää.

Kavereita olen saanut kymmenittäin melontaa harrastaessa niin aikuisista, muista harrastajista ja eri seuroista. Tulevaisuudesta en vielä tiedä mutta aijon varmasti harrastaa melontaa. Tässä vielä muistoni ensimmäisistä kilpailuista, joihin osallistuin:

Vuosi oli 2016 kun menin ensimmäistä kertaa kilparadalle keltaisella pyranhalla. Se oli erittäin jännää nähdä kasvot joita vastaan
kisaan seuraavat vuodet. Kuulin sanat. “linja valmis!”. Hätäännyin hieman
ja menin lähtöasentoon valmiina vetämään ensimmäisen vedon. “Ready!”. Laitoin melan pään jo hieman veden alle. “Set!” Nostin katseeni kohti maali viivaa, keräsin voimat ja odotin nyt vain yhtä asiaa. “GO!” Lähdin sinkoamaan vettä taakseni melalla niin kovaa kuin vain pystyin. Näin kuinka vastustajat liukuivat ohitseni kuin se olisi vettä vaan ja niinhän se olikin. Päädyin kisassa viimeiseksi mutta olin silti iloinen kun sain kisata
ensimmäistä kertaa.

Tuomas poseeraa kesällä 2018

Tekstin takana 13-vuotias ratameloja Tuomas Virolainen, jolle puheenjohtaja on hyvästä tarinoinnista jäätelön velkaa.