Pääsin ICF:n eli kansainvälisen melontaliiton Talent Identification Program -nimiseen ohjelmaan, joka takasi rahoituksen maratonmelonnan MM-kisamatkalle ja TIP-leirille Kiinassa. TIP-ohjelman ideana on tutustuttaa uusia maita ja urheilijoita maratonmelontaan. Vaikka minulla oli jo yhdet maraton MM-kisat ja maailmancup-kisa takana, pääsin silti ohjelmaan mukaan. Leiri- ja kisakaupunkina toimi Shaoxing, Itäisen Kiinan ”pikkukaupunki”. Kiinassa kaikki on suurta, sillä kaupungissa on noin 4,3 miljoonaa asukasta. Majoituimme hotellissa lähellä kisapaikkaa. Hengitysilma oli toki Suomen ilmaan verrattuna melko tunkkaista, mutta täysin ok pienen totuttelun jälkeen.
Leirillä harjoittelun pääpaino oli kanto-osuuksissa ja peesiryhmässä melomisessa. Mitään kovia harjoituksia ei siis enää niin lähellä kisaa tehty. Kisaradalla harjoittelusta oli paljon apua itse kisaan, rata oli hyvin taktinen verrattuna siihen, mihin maratonkisoissa EM ja MM tasolla on totuttu. Yleensä melottavat kierrokset ovat hyvin suoraviivaisia, mutta Kiinassa kierros koostui käytännössä kahdesta kierroksesta, toinen avoimemmalla järvellä, jonka jälkeen tehtiin lenkki pienempää jokea pitkin, josta saavuttiin kanto-osuudelle. Mutkia oli siis paljon enemmän ja joen yli meni monta siltaa, joiden pilarit toivat paljon taktikointimahdollisuuksia. Joessa vesi oli myös hyvin matalalla, joka toi omat haasteensa. Kokonaisuutena rata oli hyvin mielenkiintoinen, tylsää ei tullut treeneissäkään sitä kiertäessä. Kanto-osuudella kajakista hypättiin pois matalalle laiturille, juostiin noin 100 metriä ja hypättiin takaisin vastaavalta laiturilta.
Itse kisasuoritukseni oli paljon ehyempi kuin viime vuonna Portugalissa ja sijoituskin muutaman pykälän parempi, 22./37. Suurempi parannus oli erossa kärkeen, joka oli noin viisi minuuttia pienempi edellisvuoteen verrattuna. Suurin parannus tuli varmasti kanto-osuuksilla. Kisaan tankkaus onnistui myös paljon paremmin ja säästyin suurimmilta osin krampeilta kisan aikana. Parannettavaa on toki todella paljon, ja nälkää jäi kyllä tuleville vuosille. Ensi vuonna painitaankin taas pykälää kovemmassa U23 sarjassa. Vaikka osa tulevista kilpakumppaneista jo meloo avoimessa sarjassa, ei tasoero junioreihin verrattuna ole valtava. Suurin ero sarjojen välillä on, että mitä kovempaan sarjaan mennään, sitä taktisemmaksi kisa muuttuu.
Suomessa maratonmelonta on vielä sprinttiäkin pienempi laji ja esimerkiksi maratonpainoisia eli 8 kg kajakkeja ei Suomessa juuri ole. Kannustan silti kaikkia juniorivesikoitakin kokeilemaan ensi kesänä kantoja lämpimissä vesissä ja uskaltautumaan myös maratonkisojen lähtöviivalle. Maraton ja sprintti myös tukevat toisiaan hyvin ja moni nykyäänkin sprintissä huipulla melova urheilija on juniorina melonut myös maratonia.